Verkkopalveluiden saavutettavuus yhdenvertaisuuden pohjana

verkkopalveluiden saavutettavuus

”Maailma on täynnä mahdollisuuksia niille, jotka kykenee niitä mahdollisuuksia käyttämään”, töksäytti Susanna Koski pitkäaikaistyöttömälle suorassa TV-lähetyksessä ja suututti suomalaiset vuonna 2018.

Raflaavasta puhetyylistä huolimatta hän oli tavallaan oikeassa. Meidän, digitaalisten palveluiden suunnittelijoiden ja toteuttajien vastuulla on varmistaa, että samat mahdollisuudet ovat digitaalisissa kanavissa avoinna kaikille ihmisille. Myös niille, joilla jokin toimintarajoite heikentää esimerkiksi mahdollisuutta käyttää hiirtä, nähdä haaleita kontrasteja, lukea ja ymmärtää vaikeaselkoista tekstiä tai hahmottaa pitkiä lomakkeita.

Verkkopalveluiden saavutettavuus on nyt pinnalla vuonna 2016 voimaan tulleen EU:n saavutettavuusdirektiivin (2016/2102) vuoksi. Se sisällytettiin Suomen kansalliseen lainsäädäntöön (Laki digitaalisten palvelujen tarjoamisesta) viime vuonna. Kolmivaiheisen aikataulun mukaan kaikkien verkko- ja mobiilipalveluiden tulisi olla saavutettavia – siis kaikkien kansalaisten käytettävissä olevia viimeistään kesällä 2021.

Palveluita rankataan erilaisten kriteerien ja listojen avulla saavutettaviksi ja saavuttamattomiksi, mutta usein unohtuu, että palveluiden käyttäjät ovat loppupelissä yksilöitä, ihmisiä. He käyttävät palveluita omiin tarpeisiinsa: ilmoittautuvat kursseille, ostavat leffalippuja, opiskelevat verkkokursseilla tai tekevät ostoksia verkossa.

”Web Content Accessibility Guidelines (WCAG) 2.1 -ohjeiston mukaan suunniteltu ja toteutettu sivusto kattaa tutkimusten* mukaan keskimäärin puolet verkkopalveluissa vastaan tulevista ongelmista”, kertoo Kehitysvammaliiiton saavutettavuusasiantuntija Tapio Haanperä.

Haanperä on toinen WCAG 2.1 ohjeiston suomenkielisen version kääntäjistä. Hän myös kouluttaa yrityksiä ja organisaatioita saavutettavuusasioissa ja vastaa aihepiiristä Kehitysvammaliitossa.

Koska puhutaan isosta ryhmästä kyvykkyydeltään erilaisista ihmisiä, haasteet palveluiden käytössä ovat moninaisia. Henkilöllä voi olla häiriöitä aisteissa, motoriikassa tai kognitiivisissa kyvyissä. Haaste voi olla myös sen tyyppinen, että kaksikielinen haluaisi asioida digitaalisissakin kanavissa mieluummin ykkösäidinkielellään. Pienillä muutoksilla voidaan poistaa suuria erityisryhmien haasteita, mutta toisaalta selkeyttää samalla käytettävyyttä ihan kaikille.

”Yleinen haaste verkkopalveluissa on taustan ja tekstin värin heikko kontrasti. Kontrastin puute aiheuttaa lukuvaikeutta laajalle joukolle ihmisiä, mutta on usein sellainen asia, jonka kanssa kuitenkin palvelua voi käyttää. Sitten on pientä ryhmää koskevia käytön kokonaan estäviä ongelmia, kuten se ettei palvelua voi käyttää näppäimistöllä”, summaa Haanperä yleisimmistä saavutettavuuteen liittyvistä ongelmista sivustoilla. Kyseiset haasteet voidaan taklata noudattamalla WCAG-ohjeistusta.

Aisteiltaan tai motoriikaltaan normaalin henkilön voi olla vaikea tai lähes mahdoton ymmärtää minkälaisia vastoinkäymisiä digitaalisissa palveluissa voi kohdata. Silmiä avaavaa oli seurata liikuntarajoitteista kokemusasiantuntijaa, kun hän vertaili ja kartoitti mahdollisuutta ilmoittautua kuntosalin jäseneksi verkossa.

Myös näkörajoitteisen henkilön verkkopalvelun käyttö havainnollisti hyvin, miten ruudunlukija lukee sivua vain koodiriveinä, jolloin oikea hierarkia, elementtien nimeäminen ja tekninen toimivuus ovat avainasemassa. Voi miettiä, saisiko itse tilattua pitsan netistä silmät kiinni.

Etenkin kuntosalitapauksessa haasteet olivat sellaisia, joita ei voida listata yleiseen saavutettavuuden kriteeristöön. Kuntosalien verkkosivuilta toivottiin tietoa kuntosalilaitteiden merkistä, saako jalat kiinnitettyä remmillä kuntopyörään tai löytyykö salilta valjaita, joiden avulla tiettyjä laitteita voisi avustajan kanssa käyttää. Pääseekö salille ylipäätään pyörätuolilla. Tässä tapauksessa haaste oli siis sisällöllinen eikä lainkaan käyttöliittymällinen.

Erilaisten listojen ja luokitusten avulla voidaan poistaa monenlaisia saavutettavuushaasteita. Tärkeää on kuitenkin pitää mielessä kyseistä palvelua käyttävät ihmiset. Käyttäjäpalautetta ja syvempää näkemystä saa havainnoimalla ja testaamalla palveluita aitojen kohderyhmän edustajien kanssa. Tällöin voidaan saada yllättävääkin tietoa sivuston käyttäjien tarpeista.

*Lähde: Guidelines are only half of the story: accessibility problems encountered by blind users on the web by Christopher Power, Andri Pimenta Freire, Helen Petrie, and David Swallow, University of York, York, North Yorkshire, United Kingdom, 2012.

Oletko suunnittelemassa saavutettavaa verkkopalvelua?

Kokosimme aikaisemmin blogiin listan vinkeistä saavutettavan verkkopalvelun suunnitteluun

Haluatko tietää miten saavutettava verkkopalvelusi on?

Redandblue Design for all -paketin avulla selvität verkkopalvelusi saavutettavuustason.

redandbluen perustaja ja designer
Reeta Laamo

reeta@redandblue.fi