Pelkän statistiikan perusteella on vaikea huomata saavutettavuuteen liityviä ongelmia. Esimerkiksi myyntiputki voi verkkokaupassa katketa siihen, että napin CSS-tyyli ei vastaa html-standardeja, ja lukulaitetta käyttävä ei pääse napista eteenpäin.

Näkö-, kuulo- tai motoriikkarajoitteisiin käyttäjäryhmiin kuuluvat ovat kuitenkin harvemmin niitä, jotka lähettävät vihaista palautetta kun lomake tai maksurajapinta ei toimi. He eivät nimittäin todennäköisesti ole päässeet sivustolla siihen asti.

Erilaisiin erityisryhmiin kuuluvia on yksinään Suomessa miljoona. Kyseessä ei siis ole parin tuhannen hengen marginaalinen ryhmä, vaan lähes 20 % väestöstä.

Tästä syystä myös laajempia kassavirtoja tavoittelevan verkkokauppiaan tulisi kiinnittää huomiota palvelun saavutettavuuteen. Toisaalta taas saavutettavat palvelut tarjoavat vammaiselle kokemuksen tavallisuudesta.

Saavutettavuus tulisikin ottaa osaksi suunnitteluprosessia. Ongelmien korjaaminen jälkikäteen on  kallista ja joskus jopa mahdotonta. Alusta asti oikein tehtynä palvelun suunnittelu ja toteutus saavutettavaksi ei tuo lisää kustannuksia.

Palvelun tekeminen saavutettavaksi edesauttaa tutkitusti kaikkia käyttäjiä, ei vain erityisryhmiä.

Muutamia perusperiaatteita, joita tulisi ottaa huomioon suunnittelussa:

Selkeä otsikkohierarkia

Jokaisella sivulla tulisi olla oma yksilöllinen sivun nimi eli title, joka vastaa sivun H1 otsikkoa sekä otsikkoa navigaatiossa. Lukulaitteet kiinnittävät suurimman huomion sivuilla juuri H1 elementteihin, jolloin niistä tulisi löytyä sivuston kuvaavin sisältö. Tästä on hyötyä myös hakukoneoptimointimielessä, sillä hierarkiset sivustot näkyvät paremmin Googlessa.

Rajallinen määrä sisältöä

Yhdellä sivulla ei saa olla liikaa sisältöä. Ihmiset, joilla on kognitiivisia ongelmia, eivät pysty hahmottamaan suuria sisältömassoja tai monimutkaisia lomakkeita. Mikäli sivulle halutaan pitkä lomake, olisi se syytä jakaa useampaan näkymään.

Ymmärrettävä sisältö

Suomessa on 500 000 ihmistä, jolla on puutteellinen lukutaito. Etenkin julkisten palveluiden sisällön tulisi olla selkeää, johdonmukaista ja ymmärrettävää. Lauserakenteet eivät saa olla liian pitkiä tai kieli monimutkaista. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että sisällön tulisi olla selkeää peruskoulun käyneelle.

Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan

Etenkin käyttäjäryhmien, joilla on vaikeuksia kognitiivisessa hahmottamisessa, on hankalaa opetella täysin uudenlaista käyttöliittymää. Muistisairas voi joutua opettelemaan monimutkaisen käyttöliittymän joka käyttökerralla uudestaan. Perinteiset sijoittelut, navigaatiotyylit ja symbolit auttavat käyttäjää navigoimaan sivusolla ilman erityisponnisteluita.

Palvelua pitäisi aina pystyä käyttämään ilman hiirtä

Lukulaitteita käyttävät henkilöt sekä motorisesti rajoittuneet käyttävät palveluita usein ilman hiirtä. Mikään toiminnallisuus ei siis saisi olla pelkästään hiirellä napsautettavissa. Esimerkiksi hoverina ilmestyvät valikot on turvallisempaa sijoittaa klikkauksen päähän, jotta niitä voidaan lukea myös näppäimistöllä.

Kaikille verkkopalvelu tai sovellus ei ole visuaalinen

Koska osa ihmisistä ei operoi näkökyvyllä, palveluissa tulisi välttää ohjeita, jotka viittaavat elementtien sijaintiin tai väriin. Näkörajoitteiselle palvelu on vain kasa koodia, joka näytetään tietyssä järjestyksessä. Tämän vuoksi esimerkiksi painikkeet ja valikot tulisi kuvata omanilaisikseen elementeiksi koodin avulla, ja kuville antaa alt-tekstit selventämään niiden sisältöä.

Verkkopalveluiden vaatimuksiin tulee lähivuosina useita lakimuutoksia ja säännöksiä, jotka pakottavat palvelut noudattamaan tiettyjä standardeja. Web Content Accessibility Guidelines antaa apua sivustojen tekniseen suunnitteluun. Tekeillä oleva WCAG versio 2.1 ottaa huomioon myös joitain kognitiiviseen hahmottamiskykyyn liittyviä asioita. Havainnoillisinta on kuitenkin (kuten aina) testata palvelua oikealla koderyhmän loppukäyttäjällä.

redandblueta kävi kouluttamassa saavutettavuusasioista Annanpura Oy:n Kimmo Sääskilahti